Teoksen tekijä Sam Moore . Otsikot tekijältäSteven Fiche.
Hiphop saattaa olla alttiimpi tarkastelulle kuin mikään muu genre. He eivät edes soita oikeita soittimia , menee yksi ei-argumentti. He vain toistavat samaa asiaa yhä uudelleen ja uudelleen , menee toinen. Sillä ei ole edes merkitystä . Katso, on helppo ymmärtää, miksi monet kuuntelijat hylkäsivät Waka Flocka Flamen kokonaan Lauma Kaveli . Monille tuon epätodennäköisen vuoden 2010 klassikon luumurskaava voima kuitenkin ohittaa sen luupäisen toiston, vaikka on mahdotonta olla huomaamatta, että parhaat koukut hädin tuskin hämärtävät, esimerkiksi Bubba Sparxxxin Bootybootybootybooty rokkaa kaikkialla.
(Lukea: 25 huonointa rock-kappaletta nro 1 )
Hip-hopin mielettömät nautinnot ovat lukuisia, eikä se ole missään selvempää kuin katsomalla sen listahistoriaa. Kappaleet, kuten Vanilla Ice's Ice Ice Baby, julkaistiin ennen kuin suurin osa Amerikasta tiesi, mitä hiphop on, kun taas Mimsin This Is Why I'm Hot kaltaiset yksinkertaisesti vilkaisevat hip-hopin lyhyttä luetteloa määrittelevistä piirteistä yrittämättä syventää kaavaa. . Ei kestänyt kauan, ennen kuin kokonaisia alueita – erityisesti Houstonia, Atlantaa, New Orleansia ja muita etelän pesäkkeitä – valitettiin tärkeimpien räppäriensä hienovaraisuuden puutteesta. Kun humalaiset massat jatkoivat tanssimista, luotiin ja puolustettiin termejä, kuten tietoinen rap ja repppuräppi.
Seuraavilla 25 kappaleella on viehätyksensä – tai ainakin ei ole vaikea ymmärtää, miksi ne myivät niin paljon levyjä/soittoääniä. Muutamat meistä kirjoittajista muistavat Crank Thatin (Soulja Boy) tulleen meille musiikin ystäville tienhaaraan, ja olemme alkaneet ymmärtää, että taideteoksen suosio ei välttämättä ole oikeassa suhteessa sen ansioihin. Silti minulla on hyviä muistoja kielitaiteen opettajastani, kun sen julkaisun jälkeisellä syksyllä opiskeli kappaleen askeleita ja esitteli niitä parissa koulutanssissa sen jälkeen, kun se kasvoi suosiossaan kesän aikana.
(Lukea: 25 huonointa pop-kappaletta )
Lopulta emme sisällyttäneet Crank That tähän, ja suurimmaksi osaksi nostalgia ei vaikuttanut kriteereihimme. Pikemminkin nämä kappaleet valittiin niiden turhien lyyristen omahyväisyyksiensä, räikeän tuotannon, elottomien toistojen, riittämättömän toteutuksen ja/tai stereotypioiden jatkumisen vuoksi.
Anteeksi, kun menemme ja törmäämme siihen uuteen Busdriver-rataan.
– Michael Madden
Apulaistoimittaja