Sivulta näytölle on tavallinen vapaamuotoinen sarake, jossa Matt Melis tutkii, kuinka joko klassikko tai nykykirjallisuuden teos teki toisinaan voitollisen, usein tuhoisan harppauksen proosasta elokuvaan. Tällä kertaa hän kohoaa Ghost of Christmas Past -elokuvan rinnalla katsoakseen uudelleen sen parhaita sovituksia Joululaulu . Tarkista humbugs tytön kanssa ovella.
Jokaisessa on asia, joka rakastaa lapsia, pelkää kuolemaa ja pitää auringonvalosta, ja tämä asia nauttii Charles Dickensistä. - Gilbert K. Chesterton
Okei, lapset. Se riittää Dickensille yhdelle päivälle. - herra Garrison, Eteläpuisto
Olen valmis kastanjoihini Dickensissä. - Minä
Useimmat ihmiset tietävät Alicen jyrsinnän kaninkoloon ytimen ja tuntevat Wendyn punasilmäisyyden perusreitin Neverlandiin. Judy Garlandin ansiosta vielä useammat voivat kertoa, kuinka Dorothy käveli Ozin halki kolmen vieraan kanssa. Olisin kuitenkin yllättynyt, jos jokin länsimaisen kirjallisuuden kaanonin tarina olisi upotettu kulttuuri-DNA:han perusteellisemmin kuin Charles Dickensin tarina. Joululaulu . Lauseet Bah, humbug! ja Jumala siunatkoon meitä, jokainen vitsillä ohittaa huulemme yhteisinä viittauksina ja itse nimi Scrooge (jonka etymologia juontaa juurensa hämärään verbiin, joka tarkoittaa puristaa tai painaa, mutta voisi yhtä hyvin olla yhdistelmä epämiellyttävistä verbeistä ruuvaa ja kolhia ) on synonyymi itsepäiselle hillitykselle ja ahneudelle. Se on yksinkertainen moraalinen tarina, joka annettiin meille ensimmäisen kerran lapsina ja jonka kudomme omiin lomaperinteisiimme vanhetessamme, ja kuten tulemme näkemään, tarina, jonka puitteet nojaavat kerta toisensa jälkeen viihdyttämisestä vastuussa olevat tahot. meitä kaikenkokoisilla näytöillä.
Kun katson Dickensin romaania ensimmäistä kertaa useisiin vuosiin, olen hämmästynyt parista asiasta. Ensinnäkin se Joululaulu Siitä ei juuri koskaan puhuta aikamatkatarinana, vaikka se onkin yksi aikaisimmista esimerkeistä sellaisesta länsimaisessa kirjallisuudessa. (Pari kohtaa tässä luettelossa korjaa ongelman.) Toiseksi, vaikka Dickens kirjoitti romaaninsa suoraan vastauksena ankariin olosuhteisiin, jonka hän näki naisten ja lasten kestävän tehdastyöläisinä, luemme tarinaa nykyään enemmän lunastustarinana kuin moraalinen välttämättömyys korjata oman aikamme virheet. Ehkä tämäntyyppinen toimintakehotus vaatisi liikaa kaikilta tarinalta, saati sitten sellaisesta, joka on kaksi vuosisataa vanha. Riittää, että jouluhenget Past, Present ja Yet To Come – jotka voisimme hyvin nimetä uudelleen Nostalgia-Regret, Pity ja Fear – voivat puristaa myötätunnon niin kovetetusta kivestä kuin Ebenezer Scrooge. Silti Stave Three, jossa esiintyy joululahjan haamu, on aina koskettanut minua eniten: kuulla Scroogen omia sanoja ajautuneena hänen selkäänsä kuin tikarit, nähdä tietämättömyyden ja halun vapisevan, kun ne takertuvat hengen kaapuihin, ja tietysti ymmärtää Tiny Tim Cratchitin lähestyvän kuoleman, jos Scrooge ei puutu asiaan heti. Kyllä, se riittää todistamaan Scroogen omaa lunastusta, mutta en silti voi lukea näitä kohtia pohtimatta, hengittääkö joku siellä hieman helpommin ponnistelujeni takia.
Näyttelijät saattavat pyrkiä näyttelemään Hamletia, mutta on paljon todennäköisempää, että he saavat Dickensin kurjan kurjan roolin. Kaikki Fonzesta Frasieriin ja kapteeni Picardista Beavisiin ovat esittäneet Scroogea nimellä tai tyypiltään. Ja tältä listalta löydät klassisia uudelleen kertomuksia, musiikkituotantoja, lauantaiaamun sarjakuvia ja jopa veddy-veddyistä brittiläistä typeryyttä. Toisin sanoen jotain varten kaikille koska, kuten me kaikki tiedämme, Jumala siunatkoon meitä… JOKAISTA.
Kosketa nyt viittaani. Älä esitä kysymyksiä. Aika on lyhyt, ja meillä on paljon nähtävää.
